Huomenta!

Aiheita kirjoitettavaksi tulee mieleen aina kun siihen ei ole aikaa ja tässä kohtaa pää lyö tyhjää... Muutenkin tuntuu hölmöltä edes kirjoittaa, kun en ole julkaissut vielä viime kirjoitustakaan :D jollain tavalla vaan odotan vielä rakenneultraa, joka on kahden viikon päästä ja sieltä lausetta "kaikki hyvin". Miksi, sitä en tiedä. Tietäähän suurin osa jo kuitenkin raskaudesta, mutta somessa asiasta ei vielä ole puhuttu. Joku uusi varovaisuus ja suojamuuri nostaa päätään. Onhan kyseessä maailman arvokkain asia <3 

Se mitä nyt olen pohtinut on tän hetkinen liikunta ja ruokavalio... Eli siis mikä? ;) no ei. Osittain oon ihan tyytyväinen, mutta toisaalta parannettavaa löytyy. Ensinnäkin ruokavalio. Se mitä tällä hetkellä syön on "perus rungoltaan" ihan ok. Aamupalana puuro+raejuusto, välipalana leipää tai rahkaa, lounaaksi perus kotiruokaa+salaatti, välipalaksi taas leipä/rahka/omena tms, iltapalaksi sama. Toki leipää on nyt pitänyt vähentää mahaoireiden takia. Mutta näiden lisäksi menee myös herkkuja.  Jos on tarjolla jälkkäriä tai kahvipöydässä jotain niin syön kyllä. Toisaalta se määrä ei ole iso, mutta välillä kun on päiviä että joka päivä menee joku suklaa/jätski (mikä on nyt suurta herkkua :D ) niin kyllähän sitä alkaa miettiä tällasena ihmisenä kun normaalisti en todellakaan näin syö. Ja se että miksi nyt?! Nythän nimenomaan olisi tärkeää syödä entistä paremmin kun ruokin myös toisen ihmisen. Mutta täytyy sanoa ettei se vaan oo niin helppoa. En siis tarkoita etteikö mahdollista, omia päätöksiähän ne vain on. Jotenkin ne mieliteot on vaan niin erilaisia nyt kun ennen että sitä antaa paljon helpommin itselle luvan herkutella. Ja myönnettäköön, että kun se vatsa kasvaa jokatapauksessa niin on helppo nyt syödä herkkuja. :D tästä kuitenkin päästään siihen, että munkin tapauksessa on selvää se, että kiloista haluan raskauden jälkeen eroon. Uskon täysin omaan motivaatioon siinä kohtaa. Se miten ne lähtee niin sen näkee sitten, mutta uskon ettei se motivaatiosta jää kiinni. Kasvava maha ja puhiseva olemus - jo nyt muistuttaa siitä etten halua tällaista olemusta itselleni kun pieni on maailmassa. Oon myös miettinyt sitä, että jos nyt antaa itselleen luvan niitä herkkuja syödä niin kuinka vaikea niistä on päästä irti kun lapsi on syntynyt. Tuskinpa onnistuu sormia napauttamalla, jos on päästänyt itsensä sokerikoukkuun. Siinäkin hyvä syy miettiä jo nyt miten syö. 

 

No sitten liikunta. Sehän on hyvin vähäistä ollut koko raskausajan. Toisaalta koen etten ihan sohvaperuna ole, koska töissä joudun kuitenkin liikkumaan (onneksi!) ja kuitenkin nyt kun olo on parempi niin yleisesti touhuan etten vaan makaa kotona. Mutta nyt kun kevät tekee tuloaan niin uskon että aurinko alkaa tehdä tehtävänsä ja innostaa liikkumaan. Vesijuoksemassa ollaan käyty jo muutaman kerran, kävelyllä ja huikean kerran salilla :D ihailen kun näen blogeissa/telkkarissa jne raskaana olevia naisia liikkumassa ja heti tulee fiilis, että "tollanen mäkin haluan olla". Miksen sitten oo? Parempaa selitystä mulla ei ole, kun väsymys ja laiskuus. Ei vaan oo jaksanut enää töiden jälkeen ja jos iltavuoro niin aamulla kiva vaan olla tai touhuta muuta. Mutta nyt tosiaan mieli halajaa jo liikkumaan kun alkaa päivät olla valosampia enkä halua itse tehdä itselleni vaikeaa loppuraskautta. Kuitenkin vielä pystyn liikkumaan. Voisin ottaa alkuun tavotteen, että liikun vaikka kaksi kertaa viikossa. On se sitten se kävely, sali tai vesijuoksu, mutta jotain minne oikeasti lähden liikkumaan. 

 

Näillä ajatuksilla takapuoli ylös sohvalta ;) 

 

-Hannela