Sieltä se sitten tuli... Nimittäin ensimmäinen sairasloma raskauden aikana. Oon tosi huono sairaslomalla olija, en todellakaan helposti jää töistä pois. Poden myös tosi huonoa omaatuntoa siitä. Nyt syynä siis on selkä. 

Mulla on selän kanssa ollut ongelmia ennen raskauttakin ja siitä pomo sanoi heti ensimmäisenä raskaudesta kerrottuani, että selkä kipeytyy sitten monilla tässä työssä. Siihenhän minä vähän tyyliin "joojoo, kyllä minä...." No jep. Selkä kipuili jo muutama viikkoa sitten, mutta meni aika hyvin ohi. Nyt se sitten kipeytyi viikonloppuna yön aikana. Sinnittelin maanantain töissä ja tiistaiaamuna se oli entistä kipeämpi. Menin töihin, mutta lähdin lääkäriin. Lääkäri määräsi lepoa, muttei kuitenkaan mitään kokoaikaista makaamista vaan käski tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Kylmää pitäisi pitää ja ostinkin geelityynyn, mitä pidän pakkasessa. Kävelykin tuottaa tuskaa, saa nähdä miten nopeasti menee ohi. Eihän mulla töitäkään olisi enää kun kuusi viikkoa. 

Täytyy myöntää, että väkisinkin sitä myös tavallaan jopa ärsyyntyy näistä vaivoista.. Mielestäni oon ihan hyvässä kunnossa, olin ainakin ennen raskautta. Nyt sellanen olo että millasessa kunnossa pitäisi olla ettei näitä vaivoja tulisi. Turhaa ajattelua, mutta väkisinkin käy mielessä. Ostin myös tukivyön, jos siitä olisi apua. Alan olla kohta oikein kokopukukondomi tukisukkineni ja tukivöineni :D siihen päälle vielä mammahousut mitkä tulee korviin asti niin avot ;) onneks ollaan seurusteltu jo pitkään niin ei tarvii miettiä mitä toinen aattelee, haha. Ja nainen seksikkäimmilläänkö raskaana?! Huonosti voiva, kaikesta valittava, helposti itkeskelevä, kävelevä kokopukukondomi :D

Nojoo. Selkäkivun lisäksi mulla on harjoitussupistuksia... Noh niitäkin on tässä selvitelty labroissa, huomenna lääkäriin.. Selvinnee sitten lisää. Toivon vaan, ettei sieltä tuu mitään huonoja uutisia.

Vaikeinta tässä on se, kun ei tiedä mistä pitää huolestua ja ns.ottaa tosissaan ettei vaa tee hallaa itselle ja mikä tärkeintä, vauvalle. Kai se on vaan hyvä kyseenalaistaa kaikki olotilat. Olisi kauheeta, jos painaisi villaisella tuntemuksia, mitkä johtaisi esimerkiksi ennenaikaiseen synnytykseen. Vielä viikot on tosi vähäiset sellaiseen, olis ihan eri tilanne vaikka jo 10vkon päästä.

Mutta jestas, voisin kyllä kirjottaa ihan erillisen postauksen kaikista näistä oireista. Niitä ajatellen mulla on kyllä tosi huono tuuri. Miten voin saada kaiken mahdollisen... Huoh.

Onneksi tää pieni rakkaus potkii mahassa minkä kerkii ja potkut voimistuu kokoajan. <3 se on kyllä niin ihana tunne.

Terkuin, muumimamma ;)