image.jpg

Kuva viime kesältä.


Huomenta!

Oon tässä selaillut kuvia puhelimesta ja tajunnut erään asian. Miten sitä ei osaa olla itseensä tyytyväinen? Mikä silmissä tekee sen, että näkee itsensä ihan eri silmin sillä hetkellä ja myöhemmin. Ennen raskauttahan muutaman kilon olisin halunnut tiputtaa, kiinteyttä lisää ja ja ja.... Olinhan ihan suht tyytyväinen, en sitä voi väittää. Mutta löysin kyllä kaikenlaisia vikoja ja mahamakkaraa itsestäni. Nyt kun katson kuvia itsestäni, viimisin alkuraskaudesta. Siis vitsi!image.jpg

Tämä kuva siis rv 5. 

 Mun mielestä näytän tosi hyvältä. (!!) Oon tyytyväinen, jos JA KUN, saan itseni vielä siihen kuntoon. Ja nyt pitäisi varmaan tulostaa ja liimata tämä johonkin jääkaapin oveen. Mutta oikeesti, on tosi hämäävää kun ymmärtää ettei siitä ole kauaakaan ja nyt katson kuvia jo ihan eri fiiliksellä. Miten en tollon osannut ajatella näin?


image.jpg

Siihen oon tosi tyytyväinen ja yllättynyt etten oo ahdistunut itseni kanssa tän raskauden aikana. Yksi ystävistäni ennen raskautta sanoikin, kun aiheesta puhuttiin että mitäs sitten - kestätkö vartalon muuttumisen ja muistan vastanneeni, että varmasti tulee olemaan mulle kova paikka. Toisaalta taas siihen on hyvä syy, eikä vaan oma laiskuus ja herkuttelu niin uskon osaavani käsitellä asiaa. Näin on myös käynyt, en stressaa kasvavasta mahasta. Toki alku oli ärsyttävää, kun ei ollut vielä selkeetä vauvamahaa vaan näytti vaan lihonneelt :D

Mahassani on maailman tärkein asia ja kannan pötsiäni ylpeydellä <3 ja on jopa aika vapauttavaa pömpöttää ihan rauhassa :D väitän että tää aika taitaa tehdä mulle aika hyvää. 

image.jpg

Tämä siis rv 5 ja vieressä rv 23 :)

Nyt en stressaa, mutta sitä toki mietin paljonko painoa loppupeleissä tulee, miten kroppa muuten muuttuu ja miten palautuminen lähtee tapahtumaan. Ne on kuitenkin asioita mitkä näkee sitten kun on sen aika. Jollain hullulla tavalla jopa odotan vähäsen sitä että pääsen taas tietynlaiseen projektiin itseni kanssa. Kai taidan olla ikuinen projektien tekijä, aina innostun jostain sellasesta. Enkä nyt tarkota dieettiä ja sitten tilannekkin on eri, kun pitää miettiä asioita muutenkin kuin omasta näkökulmasta. Oon iloinen omasta tavasta suhtautua tähän, sen kanssa kuitenkin on vielä tekemistä että osaisi arvostaa itseään enemmän sillä hetkellä ja näkisi itsensä ilman niitä vikalaseja.

Muutama kuukausi kasvatellaan vielä pötsiä ihan rauhassa ja sen jälkeen sitten pikkuhiljaa näihin tunnelmiin ;) image.jpg

-Hannela

ps.tää postaus pitää oikeesti tulostaa johonkin. Sais silmät aueta vähän useammin :)