Kirjottelin tossa yhteen seuraamani blogiin ajatuksia töihin paluusta ja jatkanpa aihetta tännekkin puolelle.
Paljon ihmisillä on kysymyksiä vauvan synnyttyä, ja ennenkin sitä. "onko huono olo vaivannut? Mitä on hankittuna? Jännittääkö synnytys? Aijotko imettää? Miten synnytys meni? Imetätkö? Tuleeko maitoa tarpeeksi? Nukkuuko hän hyvin? Millon palaat töihin?"
Kysymys työelämään paluusta tekee "paineita". Mun mielestä se kysymys alkoi tosi aikasessa vaiheessa ja luulen että ilman sitä kyselyä olisin ehkä jollain tavalla lomaillutkin vapaammin? Jotenkaan siinä kohtaa kun kysely alkoi en olisi vielä halunnut alkaa asiaa miettiä ja vastailemaan kysymykseen. Toki muutenkin asiasta pitää olla joku ajatus "turhankin ajoissa", kun kuitenkin hoitopaikkaa pitää hakea 4kk ennen tarvetta ja töihin sitten ilmoitusta 2kk ennen loman loppumista, joten en osaisi itse edes olla niin ettei ole mitään ajatusta asiasta. Voisi sanoa että loppuvuosi meni totutellessa lomailuun ja siihen, että kotona ihan oikeesti saadaan olla, eli tyttö oli 4kk ikäinen. Vuosi kun vaihtui alkoi iskeä stressi, siitä että millon sitä sitten palaisi ja koska pitää laittaa hakemuksia eteenpäin jne.
Mulla on aika ristiriitainen olo. Tyttö on nyt 10kk ja olen kesän jälkeen palaamassa töihin. Oon tehnyt paljon ajatustyötä asian kanssa ja löytänyt suurimman syyn miksi töihin paluu ei olisi kivaa ja se on se haikeus äitiysloman loppumisesta. Oon niin nauttinut tästä ajasta ja sillon ajatteli että on niin pitkä loma ja hitsivie tää on mennyt ihan hujauksessa. Nyt selkeesti en osaa päästää irti siitä, että loma tosiaan loppuu ja vauvavuosi on ohi. Tyttö alkaa olla sen ikäinen että kaikki kielletty on kivaa, kaipaa eri tavalla virikettä jne, ja tottakai tykkään touhuta hänen kanssaan, mutta koen myös että varmasti ihan hyvään aikaan hän pääsee muiden lasten kanssa leikkimään ja itse työelämään takaisin. Ja sitten taas antaa 110% itsestä työpäivän jälkeen. <3 
Ja siis suurin syy tähän on raha. En vaan voi jäädä enää kotiin, koska en halua elää miehen rahoilla. En nauttisi siitä ettei ole penniäkään ylimääräistä tehdä kodin ulkopuolella mitään. Olisi aika kiukkunen äippä kotosalla siinä kohtaa ;) heh. Tälläkin hetkellä rahat pitää laskea ja miettiä miten ne käyttää ja nyt apuna sentään on säästötili ja loma-ajan palkka ja nyt pärjään nää pari kuukautta. Sen jälkeen en enää pärjäisi, se vaan on fakta. 270e /kk + lapsilisä 95e mikä normaalisti menee meillä lapsen tilille tulee sen pari kuukautta mulle. Siltikään noilla summilla en maksa edes omaa osuuttani vuokrasta. No sitten kysytään,että eikö mies voisi maksaa vuokran tältä ajalta. Nojoo, voisi varmasti mutta eipä siltikään vielä hurraata huudeta. Mulla on oma autolaina, puhelinlasku, salikortti. No eikö niitä voisi stopata täksi aikaa? Joo, varmasti autolainan eriä saisi pienennettyä mutta haluaisin myös saada sen joskus maksettua poiskin. Ja salikortti, joo voihan sen tauolle laittaa, mutta salilla käyminen on mulle tärkeää aikaa enkä siitä halua luopua. Ja jos nyt aatellaan että vaikka sekin laitettaisi pois niin siltikään rahaa ei ole kuin ruokaostoksiin, ja jos nyt vielä ehdotetaan että eikö mies voisi nekin maksaa. Niin ei. Mä en vaan pysty siihen, että en maksaisi mitään ja kaikki ois minimissä ja tauoilla ja hoh. Se ettei olisi rahaa käydä kahvilla tai lounaalla koskaan tai saati että pyytäisin mieheltä siihen rahaa... ei tunnu kivalta ajatukselta.
Järjestelykysymyksiähän nää on ja jos kotiin tosiaan haluaisi jäädä hinnalla milla hyvänsä niin kai sitä sitten olisi vaikka ilman pennin hyrrää, mutta niinkun tässä jo tullut esille niin ei oo mun juttu. Ja tottakai lapsi on tärkein ja aika hänen kanssaan eikä tätä aikaa saa koskaan takaisin, mutta luotan siihen että nyt on oikea aika meille tehdä just näin. Ja tohon rahaan liittyen itselle varmasti nyt on oikea hetki palata töihin ja taas saada sitä oikeaa palkkaa. :) Ja siis, niinkun sanottu kaikkihan on järjestettävissä. Itse oon ollut onnellinen ja ilonen, että on tullut ehditttyä säästää rahaa ennen lasta ja nyt tämän ajan on voinut ostaa hankinnat aika rauhassa ja elää mukavasti äitiysloman ajan mutta eihän kaikilla sellasta tilannetta oo ja silti pärjätään. Nää on omia ajatuksia ja kokemuksia tältä ajalta. :) Jos tässä joskus vielä päästään uudestaan mammalomailemaan niin ois kiva, että ois taas vähän sukan varressa ;)
Vitsit että kyllä jännittää se uusi arki sitten syksyllä. Miten sitten ikinä ehtii mitään? :D Nyt jo päivät menee niin hujauksessa ja esimerkiksi sinne salille meno ei todellakaan oo aina ihan yksinkertaista (siitä omaa postausta ehkä myöhemmin), kaikkia kavereita ei ehdi näkemään kun haluaisi yms. Kun päälle tulee vielä normityö? Voi apua. No eiköhän se siitä sitten muokkaannu, pikkuhiljaa. Ja kun osaisi alkuun olla yrittämättä liikaa ja antaa aikaa vaan siihen sopeutumiseen uuteen tilanteeseen. Mulle sanottiin ihanasti kun sressasin ja harmittelin äitiysloman loppumista, että mikään ei oikeastaan lopu vaan arki muuttaa muotoaan. <3 Töissä osaa nauttia eri tavalla kun ennen ja vielä enemmän kotona nauttia siitä ajasta siellä ja jättää työjutut täysin työpaikalle. Uskon että tuun huomaamaan saman. :) Nyt vaan hymy korviin ja nautitaan vielä kesästä ja ollaan avoimin mielin syksyä ajatellen. Kivaa se tulee olemaan! Eikö? ;)
Ihanaa tiistaita, toivottavasti saadaan taas aurinkoakin näkyviin! :)
-Hannela
]]>
